Lapseni,
sinulle pitää puhua lempeästi
kuin aamutuuli,
kosketella lämpimin sormin,
laulaa.
Sinä asut minussa
ohuen seinän takana.
Keinu pehmeästi, keinu
kohtuni kesässä.
Aurinko on lämmin.
Kuoren lävitse se hyväilee sinua
ja siunaa.
Anna Loviisa Uusi-Illikainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tää tyttö katto Emman blogista, että joku uus blogi näyttäis olevan ja katoin tätä sun blogia. Ajatteli, että onpa ihana runo ja ku katoin sit uteliaana, et minkähänlainen ihminen laittaa näin tunteen täyteisen ja herkän runon ja siel luki: Inni. Ja sitte tällä tytöllä tuli kyyneleitä, ku tuli viel tuhatmäärin tunnetta runoon, ku tajus kuka sen on laittanu.
VastaaPoistaRutistahan itteäs terveisinä multa! <3
-Memma